HS 15.1.2022 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008539469.html
Tuomas Hannikainen
retkiluisteluopas, jääkouluttaja, Helsingin retkiluistelu
Kari Kolari
jäätutkija ja retkiluistelija
Jokaisen suomalaisen tulisi opetella liikkumaan jäällä turvallisesti
Jos ei hallitse tilanteen edellyttämiä taitoja, veden varaan joutuminen on hengenvaarallista.
Suuri osa suomalaisista asuu jään äärellä. Helsingin veroisia mahdollisuuksia luonnonjäillä liikkumiseen ei tarjoa mikään muu pääkaupunki maailmassa. Merenlahdet, avoselät, joet ja pikkujärvet ovat lähes kaikkien ulottuvilla. Suomi on tuhansien jäiden maa.
Luonnonjäät kimmeltävät kuitenkin autioina. Tätä tarinaa kertoo HS:n joulunumero (24.12.), jonka upealla etusivulla kiemurtelee yksinäinen retkiluistelijaryhmä. Toisaalla kerrottiin pääkaupunkiseudun luisteluratojen valtavasta suosiosta (HS 3.1.).
Mistä tilanne johtuu? Meitä kaikkia on varoiteltu ja peloteltu jäistä. Luonnonjäällä liikkuminen tuo mieleen traagisia tarinoita ja ahdistavia tuntemuksia.
Jos ei hallitse tilanteen edellyttämiä taitoja, veden varaan joutuminen on hengenvaarallista – kesät talvet. Saariston lapsia ei aiemmin opetettu uimaan, jotta pelko vettä kohtaan säilyisi.
Uimataidon ansiosta, voimme nykyään nauttia kesäisistä luonnonvesistä. Jäätaitomme kannattaisi nostaa samalle tasolle. Perusvalmiudet turvalliseen jäällä liikkumiseen on opittavissa jo muutamassa tunnissa. Jäätä tulee kunnioittaa ja sen ominaisuudet tuntea. Jäätä ei tarvitse pelätä.
Retkiluistelijan pakollisiin turvavarusteisiin kuuluvat jääsauva, naskalit, heittoliina, kelluttava reppu ja annos tervettä järkeä. Turvavarusteet yksinään eivät riitä, vaan varusteita on myös opeteltava käyttämään. Jäällä liikutaan aina luonnon ehdoilla – ja mikä tärkeintä: ei yksin. Turvavälien pitäminen kuuluu retkiluistelijan perustaitoihin. Laji soveltuu tässäkin mielessä mainiosti ajan henkeen.
Pohjoismaiset retkiluisteluyhteisöt ovat tehneet merkittävää työtä jääturvallisuuden tutkimiseksi ja sen lisäämiseksi. Retkiluistelun riskit vertautuvat tilastollisesti kävelyyn ja uintiin. Laji on harrastuksena turvallisempaa kuin vaikkapa jalkapallo tai pyöräily (retkiluistelijalla tarkoitetaan tässä noin kuuden tunnin koulutuksen käynyttä luistelijaa, ei satunnaiskulkijoita, jotka liikkuvat jäällä ilman turvavälineitä tai -taitoja).
Jääkentät tarjoavat talviulkoiluun huikeita mahdollisuuksia. Puhdas luonto, avaruus, rauha ja silmää hivelevä kauneus odottavat kokijaansa, jopa keskellä kaupunkia. Jäätaidot kannattaisi nostaa kansalaistaidoksi uimataidon rinnalle.
Tuomas Hannikainen
retkiluisteluopas, jääkouluttaja, Helsingin retkiluistelu
Kari Kolari
jäätutkija ja retkiluistelija